sunnuntai 17. tammikuuta 2016

LUPAUKSIA, eiku UNELMIA..

NO NIIN. Uusi vuosi, uudet kujeet. Vai miten se meni?
Vuosi vaihtui rennoissa tunnelmissa lapsuuden kodissa Kajaanissa.
Äidin ja iskän kanssa kilistellen kuohuviiniä. Uudenvuodenpäivänä en potenut krapulaa -muisteltiinkin mieheni kanssa että 10 vuotta on tainut mennä viime kerrasta. Tuli ihan voittaja olo!
Kertookohan tämä jotain siis tästä uudesta vuodesta?

Iltakävelyllä Kajaanissa joulukuussa 2015
Talviverkoilla mökillä


Pakkasen ihmeitä

Hyvää uuttavuotta!



Muutenkin tammikuu on alkanut upeasti. Ilman stressiä olen aloitellut kuntosalin, syönyt terveellisesti jota nyt teen muutenkin, nähnyt ihania ystäviäni sekä sukua. Minusta tuli myös kummitustäti ihanalle Martti-pojalle joka on sydänystäväni pienokainen. Olen otettu tästä pestistä ja odottelen innolla tulevia"kummitusvelvollisuuksia"!
Pääsin myös viikonloppuna maalle joka on lempipaikkojani.
Olen ihan landepaukku ja haikeus iskee aina sunnuntai iltapäivällä kun pakkaa tavaroita kotiin lähtöä varten. Mikää ei ole niin parasta kun aloittaa viikonloppu takkatulen ääressä. Nauttia puusaunan lämmöstä. Syödä hyvin ja olla perheen kanssa. Tänä viikonloppuna sää helli ja aurinko paistoi. Pakkasta oli kyllä melkein -20c. Mutta oikealla vaatetuksella kylmä ei tullut ja päiväkävelyllä tuli hiki :)

Perjantai.Takkatuli ja tilkka viiniä ennen saunaa <3

Hyvää huomenta!

Winter wonderland <3

Mikä lenkkisää ja tiekin valmiina!

Ulkoilua 6h! Kalsarit,villasukat ja hetki aikaa itselle.
Vuosi 2016 ja uusia lupauksia..
Noh, enpäs "luvannut" mitään. En edes että laihdun kesään mennessä bikinikuntoon :) Mutta kirjoitin muistikirjaani ajatuksia jota haluaisin pitää mielessä tänä vuonna.

Ekana oli M eli mieheni koska haluan että rakkaani pysyy rinnallani vielä tänä vuonnakin, heh ;D
Saamme  kokea vuonna 2016 upeita hetkiä yhdessä sillä liput on ostettu Momford&Sonsin keikalle, (jolta on muuten ilmestynyt mahtava uutuslevy) Helsinkiin toukokuussa. Sekä elämäni odotetuimman keikan (heti Radiohedin jälkeen) Coldplayn Tukholman keikalle. Sain joululahjaksi Coldplayn keikkaliput ja voin suoraan sanoa että paras joululahja ikinä!!
Mikää materia ei voita sitä että saan jakaa tämän elämyksen, elämäni miehen kanssa.
Musiikki on yksi elämäni rakkaus- ollut aina.
Ja keikkoja on onnekseni kokenut monta. Olen jammaillut U2:n, Kissin, Paul McCartheyn ja monen muun huippu artistin/bändin tahtiin. Keikat ovat niitä elämystimantteja joita voi pitää muistoissa aina.
Ja tokana tulee TERVEYS. Haluan voida hyvin, olla terve ja omata hyvän kunnon.
Syön kyllä päivittäin terveellisesti mutta kunto on päässyt vähän repsahtamaan. Nyt olisi ajatuksena päästä kuntosalin ja jumpan makuun ja keväällä aloitella taas juoksu(hölkkä) treeni Olarin metsissä.
Toivoisin että tänne tulisi pitkä talvi ja pääsisin korkkaamaan Olarin hiihtoladut sekä hiihtelemään viikonloppuisin maalle. Pari kiloa olisi kiva tiputtaa painoa mutta en ota stressiä asiasta.  Jos niin käy niin hyvä mutta en aio tinkiä ainakaan hyvästä ruuasta tai stressata asiasta. Toiveeni olisi kuitenkin olla elämäni kunnossa tämän vuoden lopulla ja välttää turhat pikkuflunssat ja sairastelut.
Kolmantena PERHE ja YSTÄVÄT. Toivon että rakkaat lähelläni voivat hyvin ja pysyvät terveenä. Viimevuonna lähiperheeni koki vakavan sairastumisen mutta onneksi Suomessa on osaavat lääkärit ja nyt ollaan jo parempaan päin.
Kuitenkaan tämä sai miettimään että jokaisesta terveestä päivästä olen kiitollinen ja nautin joka hetkestä läheisteni kanssa. Rinnallani on sellainen ihminen joka saa minut joka päivä nauramaan ja kestää myös mun "itsepäisyys-hetket".  Tiedän että en ole helpoin mahdollinen kumppani koska olen aika itsepäinen härkä. Saan kuitenkin olla oma itseni ja hän pitää minusta juuri tällaisena.
Saan sanoa joka ilta ne "rakkaus"- sanat ja käpertyä saman peiton alle nukkumaan, maailman tärkeimmän ihmisen viereen.
Olen myös huomannut että tosiystävät ne pysyvät rinnalla. Ei kuitenkaan tarvitse soitella viikottain koska jokaisella on omat arjen kiireet ja se on ihan fine. Mutta on kiva saada viesti tai soitto edes joskus. Olen aina ollut ihminen joka välittää vähän liikaakin muiden "hyvinvoinnista" ja unohtaa oman jaksamisen. Teen välillä muiden puolesta vähän liikaa ja unohdan itseni.
Joten olen myös osannut antaa itselleni luvan päästää irti.
Olen ymmärtänyt ettei ystävyyttä voi pitää yllä yksin. Koska kyllä ystävyyteen kuuluu molemman puoleinen yhteyden ja kontaktin pitäminen.
Olen kiitollinen niistä ystävistä jotka ovat pysyneet rinnallani. Ne riittävät myös minulle.
Olen sosiaalinen ihminen mutta iän myötä myös huomannut että lähelleni ei pääse kuin ne harvat upeat tyypit jotka tosissaan välittävät myös minusta.
TYÖ, Tuuli kuljettaa aina jonnekin ja luotan siihen että asiat järjestyvät. Tammikuu alkoi töissä aikamoisella "kaaoksella" ja paljastui myös oma ihmetyksen aiheeni eli syksyn pitkä flunssakierteen syy. Uskon että asiat hoituvat parhainpäin. Mutta oma terveyteni on minulla tärkein asia.
Keväällä loppuu työsoppari ja en tiedä jatkuuko myös. Mutta tiedän että olen oikealla alalla. Halu olisi kova oppia "ihan koulussa" nämä jutut ja saada alani pätevyys vaikka oppisopimuksella mutta katsotaan miten käy.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä listaan tuli ONNELLISUUS, TASAPAINO. Koitan olla kiitollinen jokaisesta päivästä. Löytää tasapainon jokaisen päivän tekemiselle ja turhalle stressaamiselle. Hymyillä ja olla hyvä ihmisille lähellä.

Vuoden aikana haluan myös keskittyä näihin:
Syödä marjoja enenmmän.
Syödä puhdasta ravitsevaa ruokaa.
Syödä säännöllisesti-ja ei liikaa(vaikka ruoka olisi kuinka hyvää ;) ),
Tehdä Detox kuuri koska minua kiinnostaa jälkifiilis kehon puhdistumisen jälkeen.
Ostaa uuden juoksukengät.
Säästää rahaa lomamatkaan jota olimme suunnitelleen ensi syksylle Atlantin toiselle puolelle.
Käydä keikoilla.
Karsia turhaa tavaraa kotona koska materia ei tee onnelliseksi.
Lukea hyviä kirjoja.
Elvyttää taideharrastustani: toivellistalla metalligrafiikka kurssi.



Lisää kuvateksti
                                                   
                                                         Dream big, it will happen <3

                                                             Pakkas-terveisin, Outi





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti