Olen kokenut elämäni onnellisimman päivän. Hymyillyt niin paljon että poskiin sattuu.
Ja tuntenut sen tunteen, että en halua olla missään muussa paikassa kuin mun tärkeimmän tyypin vieressä, käsi kädessä. Sydän täynnä rakkautta, iloa ja rauhaa.
Lapsuuteni suuri haave, monen oman hääpuku suunnittelman (vuosina 7v-15v.) ja noin yli 20-vuoden "odottelun" jälkeen se toteutui. Aika oli juuri oikea.
Sain sanoa TAHDON täydellinen mekko päälläni elämäni rakkaudelle, parhaalle ystävälleni,
sille tyypille joka kantaa mua vaikka maa katoaisi alta. Jakaa yhdessä ilot ja surut.
Joka sanoo mulle joka päivä rakastavansa. Jonka vierestä saan herätä ja painaa illalla pääni ja todeta kiitos, tästä päivästä!
Ihanien hää järjestelyiden (kiitos itselleni, että todellakin nautin, enkä flipannut 😉),
täydellisten juhlien, joissa (melkein kaikki) elämämme tärkeimmät tyypit oli läsnä.
Sekä upean häämatkan jälkeen, pää oli pilvissä kotiin saavuttuamme.
Miten täältä tullaan alas? Takas siihen arkeen kun kello herättää jo ennen seitsemää,päivän työt, ruokakauppa, ruoka, pyykinpesut, harrastukset ja nukkumaan..
Viime viikonloppu oli raskas-myönnän.. Pieni flunssa vaivasi, huoli rakkaasta sairaalassa, tekemättömät kotihommat, viikonlopun suunnitelmien muutos, tuleva koulutentti,
sohvalla löhöily; koska flunssa ja olo vaati lepoa, vaikka viikonloppuisin yleensä tehdään kaikkea kivaa yhdessä tai erikseen.
Valvoin yöllä ja tajusin että olin unohtanut juhlapuheestani tosi tärkeitä asioita kiitos pienen jännityksen, sain morkkiksen ja ahdisti. Miten korjaan nämä asiat? Minä täydellinen.
Katsoin hääkuvia ja en tuntenut olevani nätti yhdessäkään niissä, hääkakusta ei ole tarpeeksi kuvia ja se ja se juttu meni vähän niin ja näin ja...
Noniin nyt menee ja lujaa.. Tälle tunteelle on hyvä sana ja se on englanniksi Anxiety.
Onneksi tunnen itsestäni, kun tulee se tunne että nyt kaivetaan kuoppaa liian lujaa.
Onneksi tajuan nykyään pysähtyä. Hengittää pari kertaa syvään ja käydä itseni kanssa keskustelu, että mistä nyt tuulee? Sisälleni mahtuu myös tällaisia tunteita ja sekin on ihan ok.
Se on osa minua ja elämää.
Onneksi vieressäni on tyyppi jonka kanssa on helpompaa palata takaisin maan pinnalle.
Siihen perusarkeen, jota ollaan eletty yhdessä jo monta vuotta. Ja on ollut ihan hemmetin hauskaa!
Luvattiin myötä ja vastoinkäymisissä. Eli myötä -ja vastamäessä.
Ilman mäkiä elämämme olis aika tylsää.
Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa sinulle!
Nauti joka hetkestä.
