PUMPULI-PILVESTÄ, Minne..?

Viimeinen 2kk on mennyt ihan pää pilvissä. Kaikki tämä aika on ollut VAIN NIIN IHANAA!

Olen kokenut elämäni onnellisimman päivän. Hymyillyt niin paljon että poskiin sattuu.
Ja tuntenut sen tunteen, että en halua olla missään muussa paikassa kuin mun tärkeimmän tyypin vieressä, käsi kädessä. Sydän täynnä rakkautta, iloa ja rauhaa.
Lapsuuteni suuri haave, monen oman hääpuku suunnittelman (vuosina 7v-15v.) ja noin yli 20-vuoden "odottelun" jälkeen se toteutui. Aika oli juuri oikea.

Sain sanoa TAHDON täydellinen mekko päälläni elämäni rakkaudelle, parhaalle ystävälleni,
sille tyypille joka kantaa mua vaikka maa katoaisi alta.  Jakaa yhdessä ilot ja surut.
Joka sanoo mulle joka päivä rakastavansa. Jonka vierestä saan herätä ja painaa illalla pääni ja todeta kiitos, tästä päivästä!

Ihanien hää järjestelyiden (kiitos itselleni, että todellakin nautin, enkä flipannut 😉),
täydellisten juhlien, joissa (melkein kaikki) elämämme tärkeimmät tyypit oli läsnä.
Sekä upean häämatkan jälkeen, pää oli pilvissä kotiin saavuttuamme.

Miten täältä tullaan alas? Takas siihen arkeen kun kello herättää jo ennen seitsemää,päivän työt, ruokakauppa, ruoka, pyykinpesut, harrastukset ja nukkumaan..

Viime viikonloppu oli raskas-myönnän.. Pieni flunssa vaivasi, huoli rakkaasta sairaalassa, tekemättömät kotihommat, viikonlopun suunnitelmien muutos, tuleva koulutentti,
sohvalla löhöily; koska flunssa ja olo vaati lepoa, vaikka viikonloppuisin yleensä tehdään kaikkea kivaa yhdessä tai erikseen.
Valvoin yöllä ja tajusin että olin unohtanut juhlapuheestani tosi tärkeitä asioita kiitos pienen jännityksen, sain morkkiksen ja ahdisti. Miten korjaan nämä asiat? Minä täydellinen.
Katsoin hääkuvia ja en tuntenut olevani nätti yhdessäkään niissä, hääkakusta ei ole tarpeeksi kuvia ja se ja se juttu meni vähän niin ja näin ja...
Noniin nyt menee ja lujaa.. Tälle tunteelle on hyvä sana ja se on englanniksi Anxiety.

Onneksi tunnen itsestäni, kun tulee se tunne että nyt kaivetaan kuoppaa liian lujaa.
Onneksi tajuan nykyään pysähtyä. Hengittää pari kertaa syvään ja käydä itseni kanssa keskustelu, että mistä  nyt tuulee?  Sisälleni mahtuu myös tällaisia tunteita ja sekin on ihan ok.
Se on osa minua ja elämää.

Onneksi vieressäni on tyyppi jonka kanssa on helpompaa palata takaisin maan pinnalle.
Siihen perusarkeen, jota ollaan eletty yhdessä jo monta vuotta. Ja on ollut ihan hemmetin hauskaa!

Luvattiin myötä ja vastoinkäymisissä. Eli myötä -ja vastamäessä.
Ilman mäkiä elämämme olis aika tylsää.


Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa sinulle!
 Nauti joka hetkestä.

YKSI VUOSI JA YHDEKSÄN KUUKAUTTA HILJAISUUTTA.

Aika vierii. Miten voikaan olla että viime tekstistä on näin kauan aikaa!

Ja niin paljon asioita tapahtunut tämän 1v 9kk aikana. Ihania asioita <3
Nyt kun mietin aikaa taaksepäin niin huonoja hetkiä JOO, on ollut ja ne kuuluu elämään, mutta kuinka onnellinen olenkaan kun pystyn sanomaan että kaikki on mun elämässä tosi hyvin.

Olen ollut terve ja vielä terveempi kun lopetin työni päiväkodin pöpöpesässä ja hyppäsin opiskelijan saappaisiin.
Elämäämme on tullut myös uusi koti jota remontoimme viime syksyn ajan. Koti ei ole kyllä vieläkään valmis eikä sisustusjutut ole hirveästi vuoden aikana edes kiinnostaneet.. Mutta nyt alkaa tuntua siltä että syksyn tullen alkaa taas kotoilu ja estetiikka kiinnostaa enemmän, joten varmasti ainakin makuuhuone saa uuden tapetin jouluun mennessä ja sohva uudet syksy/talvi tyynyt sekä vierashuoneen sekasortoon tulee vihdoinkin järjestys ja tolkku.
Olen antanut itseni nauttia ihanasta kesästä, jonka vietin suurimmaksi osaksi maalla saaressa. Oli aivan ihana, lämmin kesä ja nyt todella levännyt sekä kiitollinen olo näin syksyn arjen alkaessa.

Ja niin tosiaan olen nyt opiskelija. Lähihoitaja opiskelija. Reilun vuoden päästä toivottavasti valmistunut opiskelija. Viime syksy oli tosi rankka työn, uuden koulun ja kämpän rempan suhteen ja olen niin iloinen mahdollisuudesta keskittyä vain kouluun ja samalla myös omaan hyvinvointiin.
Sali kärpänen on kevään aikana puraissut ja käyn noin pari kertaa viikossa hikoilemassa lähisalilla.
Ja se tunne, kun pikkuhiljaa voimaa on tullut tähän lihaksittomaan kehoon sekä kaikki "arjen" askareet sujuvat niin kepeästi. Mikä parasta, unen laatu on parantunut ja energiaa riittää koko päiväksi.  Ennen inhosin tunnetta kun hiki valuu pitkin ihoa, mutta nyt se fiilis on täysin poissa ja tiedän että olen tehnyt treenini täysillä.

Syksyllä minulla on suunnitelmissa jatkaa tutustumista vielä pilatekseen (kiitos syntymäpäivälahjasta anoppi !) ja takaisin joogaan, jota tunnen kaipaavani tosi kovasti arkeeni.
Olen siis ikuinen joogan aloittaja ja lopettaja. Astangan perusteet on käyty ainakin kaksi kertaa läpi, mutta jostain syystä olen sen polun aina jättänyt kesken. Olen sitä mieltä että jokaiseen asiaan pitää olla valmis. Mikään ei tunnu hyvältä pakottamalla jos mieli ei ole asiassa mukana.
 Isoin oivallus ehkä tänä aikana on ollut sen että osaan kuunnella itseäni, kehoni viestejä, mikä tuntuu hyvältä, mikä ei. Ja sen opetteluun tarvitaan paljon omaa aikaa, joka on ollut mahdollista nyt kun en ole päivisin töissä.

Syksyn aikana on tapahtumassa aivan upeita asioita mun elämässä ja kerron niistä sitten kun sen aika on. Unelmat toteutuu kun niihin kovasti uskoo ja kaikilla asioilla on juuri se oikea hetki.




Juuri nyt on unelmoin päästä kävelemään metsään ja löytää paljon herkkutatteja. Viime viikonloppuna mun unelma ei vielä toteutunut, mutta olisiko tulevana viikonloppuna sen aika ;) ?

Ihanaa syyskuuta sinulle, nauti olostasi, luonnosta, aurinkoisista syyspäivistä ja itsestäsi.

<3 Outi